Monilla saattoi pakkaskelien aikana tulla otollinen hetki istahtaa hetkeksi tietokoneen ääreen tekemään rästiin jääneitä lohkomuistiinpanoja tai tutkimaan mennyttä kasvukautta tarkemmin. Satokartat ovat yksi tapa tallentaa tietoa visuaaliseen muotoon, mikäli on satokartoituslaitteisto datan keräämiseen ja ohjelmisto karttojen avaamiseen. Minun Maatilani Wisun Smart Farming -moduuli tarjoaa mahdollisuuden tallentaa satokartat ohjelmistoon ja tarkastella niitä sieltä käsin.
Tuki löytyy tyypillisimpien markkinoilla olevien satokartoituslaitteiden tiedostoformaateille. Satokartat ovat varsin mielenkiintoisia, etenkin kun ryhtyy pohtimaan, mitä satojen takana on.
Sään suuret vaihtelut näkyvät satokartalla
Viime kasvukausi oli jälleen omanlaisensa – vesisateet, jotka enemmän tai vähemmän väärään aikaan osuivat kohdalle, olivat usein rajuja. Esimerkiksi kesäkuun alussa kylvetty rypsi sai viikon päästä kylvöstä päälleen noin 30 millimetrin sateen, joka tuli arviolta puolessa tunnissa. Rypsi ei ollut ehtinyt taimettua vielä täysin, joten kasvustosta tuli laikukasta ja harvahkoa.
Satovyöhykkeet satokartalla, esimerkkinä rypsilohko
Rypsilohkon satokartan (Kuva 1) visualisoinnissa näkyy reunojen ja kulmien lähes nollasatotaso (punainen väri), eikä huippukohtia (keltainen) ole järisyttävän paljon. Keskisadoksi muodostui 1300 kg/ha niin mittarin kuin punnituksenkin perusteella.
Kuva 1. Wisun kautta avattu rypsin satokartta vuodelta 2021, esitystyylinä satovyöhykkeet.
Kuvan 1 satokartta on säädetty näyttämään satovyöhykkeet. Tällöin ei nähdä tarkasti jokaisen sijaintipisteen satomäärää, vaan paremminkin yleiskuva lohkon hyvistä ja huonoista osista eräänlaisina saarekkeina. Vasemmalla näkyvästä metsänreunasta lohkon keskikohtaa lähestyen on suurin yhtenäinen alue punertavaa, joka kielii tiedossakin olevista ongelmista lohkon siinä osassa.
Satovyöhykkeet satokartalla, esimerkkinä ruislohko
Mikäli tarkastellaan samaa lohkoa vuoden 2019 syysrukiin satokartan kautta (kuva 2), voi näkymästä löytää joitakin samankaltaisuuksia:
Kuva 2. Wisun kautta avattu ruislohkon satokartta vuodelta 2019, esitystyylinä satovyöhykkeet.
Metsänreuna (kuten arvata saattaa), kulmat sekä eräät reunat ovat heikoimpia, eli vastaavuuksia aiemmin tarkasteltuun rypsikasvustoon löytyy. Suurimmat satomäärät ovat tulleet samoilta alueilta kuin aiemmassa rypsin kuvassa, eli suurin piirtein lohkon keskeltä. Välissä on tehty kalkitus, mutta koska vuodet eivätkä kasvit ole veljeksiä, ei sen vaikutusta ole mahdollista näiden karttojen perusteella havaita.
Vuosi 2019 oli kuiva, eikä ruis sen puoleen olisi varmastikaan ottanut muutamista rajummistakaan sateista yhtä herkästi itseensä. Silti tästäkin kuvasta näkee, kuinka lohkon osa metsänreunasta keskelle päin on samalla tavalla muuta lohkoa heikompaa, kuten rypsikartassa.
Satokartat toimenpiteiden suunnittelussa
Ne osat lohkosta, jotka eivät pysy muun lohkon perässä vuodesta tai kasvista riippumatta, tulisi ottaa tarkempaan syyniin ja pohtia toimenpiteitä, jotta näistäkin lohkon osista voitaisiin saada parempaa satoa. Voidaan tietenkin ajatella, että vain parhaat lohkot ja lohkon osat viljellään intensiivisesti panostaen, ja niin se kannattaakin tehdä esimerkiksi lannoittamisessa. Toisaalta vähenevän rajatuoton vuoksi heikoimmista lohkon osista voi saada perusparannusinvestoinneille suhteellisesti suuremman sadonlisäyksen.
Päätöstä tietenkin helpottaa, mikäli havaitsee pielessä olevat asiat; tässä tapauksessa esimerkiksi lisäojitukset metsänreunasta pellon keskikohtaa kohden olisivat ehkä ensimmäisenä listalla, kun satokarttoja katsoo ja kun tietää, millainen lohko on ollut viljellä. Tämän havainnon voi toki tehdä ilmankin satokarttaa, mutta satokartta konkretisoi ongelman satovaikutuksia ja helpottaa toimenpiteiden suunnittelua, kun ongelmakohdat ovat selvästi näkyvillä.
Vertailua ja pohdintaa
Satokarttojen tiedoista voi tehdä monenlaisia tulkintoja ja niitä voi hyödyntää monin eri tavoin. Tässä kirjoituksessa käyty esimerkki oli vain pintaraapaisu ja yksi esimerkki siitä, mitä satokartoista voi saada irti. Vaikka niitä ei tietoisesti hyödyntäisi välittömästi mihinkään, on satokarttojen tarkastelu ja vertailu edellisiin vuosiin poikkeuksetta mielenkiintoista ja saa pohtimaan sitä oleellisinta eli peltojen sadontuottokykyä.
