Mielestäni karjanhoidon kiinnostavampia ja mieluisimpia asioita ovat jalostus ja sonnien valitseminen jalostukseen omien tavoitteiden edistämiseksi. Suosikkilehmien ensimmäiset kiimat poikimisen jälkeen ovat odotettu tapahtuma, koska pian sukua saa taas jatkaa hyvällä sonnilla.
Aina tiinehtyminen ei tapahdu kerrasta eikä vielä toisestakaan, mutta mitä jos kiimoja ei näy ollenkaan? Tuntuuko että useammalle lehmälle päiviä kertyy ja kertyy mutta kiimoja ei kuulu eikä näy? Tuntuuko kiimantarkkailu muuten vaan ärsyttävältä ja työläältä pakkopullalta? Haluaisin jakaa muutaman neuvon näistä vaivoista kärsivien karjanhoitajien kanssa. Huolelliset muistiinpanot, havainnoinnin oikeat olosuhteet ja hyvä tarkkailun ajankohta sekä erilaisten apuvälineiden käyttö auttavat kiimantarkkailussa.
Apuvälineitä kiimantarkkailuun
Kiimantarkkailua on mahdollista helpottaa nykyään monin eri keinoin. Robottivalmistajista ainakin Lely ja DeLaval tarjoavat kiima-aktiivisuutta mittaavia lisäosia helpottamaan kiimantarkkailua. Suurissa karjoissa aktiivisuutta mittaavat lisäosat ovat mittaamattoman tärkeä apuväline. Ilman robottiakin kiimantarkkailua voi onneksi helpottaa erilaisilla apuvälineillä.
Karjassa voi olla lehmiä, joiden kiimojen seuraamiseen on kiinnitettävä erityistä tarkkuutta, esimerkiksi sellaiset lehmät, joiden kiimojen tiedetään olevan hiljaisia. Näiden lehmien kohdalla voidaan käyttää esimerkiksi väripatruunatarroja. Tällaisia väripatruunatarroja myydään esimerkiksi nimellä Kamar Heatmount Detector. Tarra sisältää väripatruunan, joka laukeaa, kun lehmän päälle hypätään. Tarra liimataan lehmän selkään liimalla. Lehmän selkään voi myös värittää alueen rasvakynällä ja jos väriä näkyy muiden lehmien leuan tai rinnan alla, on syytä tarkistaa seminologilta, onko lehmä kiimassa.
Kiimantarkkailussa käytettävistä apuvälineistä kannattaa kysyä oman keinosiemennysfirmasi edustajalta.
Merkkarisonnin käyttö
Merkkarisonnin käyttöä kannattaa harkita, jos sellaisen pitäminen on mahdollista. Merkkarisonnin valinnan, iän ja leikkausajankohdan suhteen on hyvä ottaa yhteyttä omaan eläinlääkäriin.
Entäs kiimattomat eläimet?
Kiimattomat eläimet kannattaa tarkastuttaa seminologilla tai eläinlääkärillä. Näin saadaan hoidettua hormonaaliset häiriöt, kuten rakkulat, pois ajoissa. Poikimisen jälkeiset komplikaatiot voivat myös vaikuttaa lehmän kiimoihin; esimerkiksi kohtutulehdus heikentää hedelmällisyyttä huomattavasti. Tiineystarkastusten yhteydessä on helppo tarkastaa samalla kiimattomat lehmät. Keskustele eläinlääkärin tai seminologin kanssa, jos kiimattomuus vaivaa useampaa kuin muutamaa lehmää.
Ilman apuvälineitäkään kiimantarkkailun ei tarvitse olla aikaa vievää tuskailua, ja eläinten olosuhteiden onkin oltava kunnossa, jotta kiimat voidaan helpommin havaita. Seuraavassa kiimantarkkailua koskevassa blogissani käsittelen aihetta lisää.
