Wisuun on julkaistu uudet ravinnetaselaskelmat. Aloitussivulta löydät Ravinnetase kasveittain -graafin (kuva 1) ja Raporteista puolestaan löydät ravinnetaseen peruslohkoittain 5-v keskiarvona. Voit siis tarkastella ja vertailla tilasi ravinnetaseita kasveittain, sekä vertailla lohkoja toisiinsa pidemmän ajan keskiarvoina.
Mitä ravinnetaseet kertovat
Ravinnetase kertoo lannoitteina annettujen ja sadon mukana poistuneiden ravinteiden erotuksen. Ravinnetasetta tutkimalla voit selvittää onko peltojesi lannoitustaso kohdallaan, ja voit mitoittaa lannoituksen peltojen kasvukunnon mukaiseksi. Wisun ravinnetaseet huomioivat siementen, lannoitteiden ja karjanlantojen sekä satotuotteiden ravinnesisällön, mutta eivät huomioi esim. typensidontaa.
Typpitase
Typpitase on yleisimmillä kasveilla (ohra, kaura, säilörehu) kivennäismailla tyypillisesti noin +15 kg N/ha. Runsaampaa typpilannoitusta vaativalla vehnällä sekä öljykasveilla typpitaseet nousevat luokkiin +30-60 kg. Vastaavasti turve- ja multamailla typpitaseet tyypillisesti ovat 20 kiloa matalammilla (paremmilla) tasoilla. Huonoimmat (korkeimmat) typpitaseet ilmenevät silloin, kun satoa ei korkeasta lannoituksesta huolimatta saadakaan esimerkiksi sääoloista johtuen. Liukoisena ravinteena ylimääräinen typpi on huuhtoumariski.
Typpitaseisiin eri kasveilla pääset hyvin kiinni aloitussivun ravinnetasegraafin kautta (kuva 1). Graafin oikeasta yläkulmasta saat taseet auki myös lohkotasolla (kuva 2).
Fosforitase
Fosforitaseet ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kääntyneet keskimäärin hieman negatiivisiksi, paitsi käytettäessä karjanlantaa. Fosforilannoituksella on tutkitusti hidas vaikutus satoon ja viljavuusluokan kehitykseen. Fosforitaseita kannattaakin tarkastellaan hieman pidemmällä aikajänteellä. Tähän tarkoitukseen sopii mainiosti Ravinnetase 5-v -raportti (kuvassa 3).
Tarkastelu viiden vuoden jaksolla sopii monivuotisten kasvien lohkoille, jossa perustamisvuonna voidaan ladata fosforia yli ravinnetarpeen tasausjaksoa hyödyntäen. 5-v ravinnetase myös tasaa sääolojen vaikutuksia ja siten tuo varmemmin esiin lohkokohtaisia eroja.
